Reissu Iron Maidenin konserttiin 18.-19.7. 2008 eli Oulu Irons On The Road
Ajatus reissusta katsomaan Iron Maidenin konserttia syntyi joskus vuonna viitta ja tikari (tai tarkemmin lienee kyseessä vuosi 2006) kun kaksi edesvastuutonta Headbangeriä, Raaka-Arska ja Rölli, istuskelivat ”jossain oululaisessa alan paikassa” pohtimassa syntyjä syviä. Tuolloin havaittiin sellainen raskaan hevimetallin mentävä aukko ammattiosaston ja sen jaostojen tapahtumatarjonnassa. Ja koska Iron Maiden on aivan selkeästi ja kiistämättä Suomessa kaikista suosituin hevibändi, tai oikeastaan siis kaikista suosituin ulkomainen bändi/artisti kaikki musiikinlajit huomioiden, niin tuo valinta oli päivän selvä. Joten miksei siis pistettäisi pystyyn reissu konserttiin seuraavan kerran kun Suomen kamaralle tämä hevin kuningasporukka rantautuu.
Ja niin tapahtui. Vuoden 2007 puolella tuli tieto bändin seuraavasta kiertueesta joka oli tällä kertaa taas sitten sellainen ”Early Days”-pohjainen kiertue. Edellinen kiertue oli ollut uuden ”A Matter of Life and Death” albumin kiertue joten nyt sitten olisi vuorossa sitä aikaisempaa materiaalia. Ja ilmoituksensa mukaan kiertue sisältäisi ennen kaikkea albumeitten ”Powerslave”, ”Somewhere In Time” ja ”Seventh Son” materiaalia muita toisilla albumeilla olevia suosikkikipaleita unohtamatta. Joten eikun reissua suunnittelemaan. Ensiksi selvitettiin keikan ajankohta ja paikka, ja kas vain ajankohta olikin sitten mitä parhain. Nimittäin tuskinpa kuitenkaan heinäkuussa pahemmin on pakkasta ja lumen tulokin kaiken maailman ilmaston lämpenemiset huomioiden lienee kuitenkin poissuljettu vaihtoehto. Keikkapaikkakin selvisi ja mikäpäs muu se olikaan kuin Helsingin Olympiastadion. Siis eikun suunnittelemaan lippujen hankintaa, majoitusta, kuljetusta, ruokailua jne. Mutta ensin toki täytyi saada suostumus moisen ennenkuulumattoman tapahtuman järjestämiseksi. Tällaista reissuahan ei oltu koskaan ammattiosastomme historian aikana tehty.
Todella vaativan ja raskaan suostuttelun jälkeen (se muuten kesti sellaiset kokonaista 10 sekuntia) ei toimikunta asettunut millään lailla vastustamaan asiaa, päinvastoin jopa kannusti siihen. Ja kun sitten asia esiteltiin syyskokouksessa osana starttijaoston toimintaa vuodelle 2008 jäsenistölle hyväksyttäväksi, ei vastustusta kuulunut sieltäkään ja näin ollen se ”virallinen” lupa valmistelujen käynnistämiseksi oli sitten saatu.
Valmistelut käynnistyivät täydellä teholla vuoden 2007 lopussa ja hyvin nopeasti hahmottui majoituspaikkakin, tietenkin Hotelli Korpilampi Espoossa joka oli tuore ammattiosaston lomasetelipaikka. Osin tuohon hotellin valintaan vaikutti myös se tosiasia että koko Helsingistä ei olisi enää tuolloin marraskuussa 2007 löytynyt vapaata hotellikapasiteettiä majoittamaan 40 hengen porukkaa yhteen ja samaan paikkaan. Näin ollen varaukset tehtiinkin Korpilampeen. Samoin kuljetuksen osalta päädyttiin ammattiosaston käyttämään bussiin.
Ja sitten koitti lippuvarausten aika. Ammattiosastomme on Suomen suurimman konsertti- ja tapahtumajärjestäjän Live Nationin (entinen Welldone ) etuasiakas ja näinpä sitten aioimme käyttää tuota asiakkuutta hyväksi ja hankkia liput. Mutta… ENSIMMÄINEN VASTOINKÄYMINEN! Konsertin järjestäjä olikin suuressa viisaudessaan päättänyt rajoittaa lippumääriä per asiakas, kokonaiseen kahdeksaan lippuun per asiakas. Tuossa vaiheessa tuntui siltä kuin… olisi jääty jyrän alle…tai jotain… MEITÄ ON PETETTY! Järkytys oli suuri ja aiheutti koko valmistelu-urakan pysähtymisen kuin, noh sanotaanpas vaikka, metalliseinään. Toivuttuamme tuosta vastoinkäymisestä päätimme kuitenkin pistää homman uusiin puihin ja jatkaa valmistelua. Eihän sitä nyt Hevimonsterit aivan niin helposti luovuta.
Homma jatkuikin siten että päätettiin kuitenkin järjestää kuljetus, majoitus sekä asianmukaiset ruokailu- ja kahvitarjoilut konserttiin matkaavalle porukalle. Lisäongelman meinasi aiheuttaa ilmoitus toisesta Iron Maidenin keikasta seuraavana päivänä Tampereella, kumpaan sitten nyt se reissu järjestettäisiin? Päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa jo tuon majoituksenkin takia eli kohteena Hellsinki ja Olympiastadion.
Ja eikun ilmoitusta rustaamaan. Ja sehän sitten ilmestyikin osaston nettisivuille ja uutena ilmoittautumistapana käytettiin ilmoittautumista nettisivujen kautta. Ja sehän toimikin hienosti antaen samalla työrauhaa Hekkalan Rapelle hoitaa Pääluoton tehtäviä. Ilmoittautuneita tuli määräaikaan mennessä kuitenkin vain 10 henkilöä joten seuraavan pohdinnan kohteena olikin että järjestetäänkö ollenkaan. Asiaa tovin pähkäiltyään päätti Starttijaosto kuitenkin järjestää reissun jo pelkästään kokemuksen hankkimisen takia. Olihan tämä oiva tilaisuus saada selville miten järjestelyt toimivat ja mitä kehittämistä niissä on.
Kuitenkin tuo lähtijöitten määrä aiheutti uuden mietinnän kuljetuksen osalta eli käytetäänkö sitä tavanomaista bussia vai kokeillaanko pyytää tarjouksia muualta hiukan pienemmästä autosta. Ja päätimme pyytää tarjouksia muualtakin. Osoittautui että tarjouspyyntö olikin hyvä vaihtoehto sillä saimme useita tarjouksia ja näin saimme selville hintatason. Ja kaiken lisäksi jo aikaisemmin mm. Kuopion jääkiekkoreissulla käyttämämme Suorsan Liikenne antoi todella hyvän tarjouksen joten eikun tilaus heille vetämään.
Ja aivan lähdön kynnyksellä vielä yhteydenotot matkan varrella oleviin sopivasti sijaitseviin ABC-liikenneasemiin kahvitusten ja ruokailujen järjestämiseksi. Menomatkan ensimmäinen kahvitauko sijoittui ABC-Hirvaskankaalle (Äänekoski-Pyhähäkki) ja ruokatauko ABC-Renkomäkeen (Lahti). Paluumatkan osalta ruokailu jo tuolla menomatkan kahvipaikkaan eli ABC-Hirvaskankaalle. Paluumatkan kahvitauko jätettiin ”kelluvaksi” eli miten porukka sen haluaa pitää.
Ja sitten matkaan. Perjantai-aamuna 18. heinäkuuta sitten kokoontuivat lähtijät Sellun portille hieman ennen kello kuutta ja kylläpäs aika monella meinasi leukanivelet nyrjähtää kun näkivät bussin. Nimittäin yhdeksälle hengelle sellainen 35-paikkainen kiituri josta löytyy ilmastointia, WC, CD, VHS-videot, DVD ja silleen. Eli tuskinpas ainakaan kovin ahdasta olisi matkata 650 kilometriä suuntaansa. Valitettavasti sitten yksi mukaan ilmoittautunut joutui työsyistä jäämään pois mutta loppuporukka sen sijaan kyytiin ja menoksi. Ja näin kävi eli bussi starttasi klo 06.10 pohjoisen pääkaupungista Oulusta etelän syrjäkylään Hellsinkiin.
Matka etelän takamaille oli jaettu aikataulullisesti neljään pätkään. Ensimmäinen osuus oli Oulu-Pyhäjärvi jossa hetken jaloittelu- ja ”ynnämuuta”tauko. Toinen osuus Pyhäjärveltä Hirvaskankaalle jossa sitten se kahvittelutauko. Kolmas osuus Hirvaskankaalta Lahden Renkomäkeen jossa ruokailu noutopöydästä sen mitä oma kupu vetää. Ja viimeinen osuus Lahdesta Espooseen Hotelli Korpilampeen.
Ensimmäinen matkaosuus Oulusta Pyhäjärvelle meni aika pitkälle sellaisessa aamuhorkassa eli valtaosa porukasta enemmän tai vähemmän torkuskeli. Tosin ihan matkan alussa piti Rölli ajankohtaiskatsauksen ajankohtaisiin asioihin mm. TES kuvioihin. Pyhäjärven virkistävän tauon jälkeen matkaa jatkettiin kohti Hirvaskangasta jo hieman piristyneissä merkeissä. Hirvaskankaalla vietettiin sitten se virallinen kahvittelutauko ja olipas ABC-asemalta mahdollisuus tehdä asiaankuuluvia virvoke- ynnä turvokehankintoja. Saatiinpas samalla hankittua myös matkan piristeeksi DVD. Matkalle aiheeseen sopivaksi viihdykkeeksi tuli valituksi kreisikomedia Wayne’s World 2 jota sitten naureskeltiin kilometrien taittuessa nopeasti. Lahden Renkomäellä nautittiin noutopöydästä porsaankyljyksiä sekä muita tarjolle asetettuja ruokalajeja periaatteena että nälkä ei saa jäädä. Ja edelleenkin oli lisätilaisuus hankintoja varten joita aika moni käyttikin. Lahdesta matkaa jatkettiin sitten Maidenin ”Somewhere Back In Time 1980–1989” kokoelmaa kuunnellen kohti Espoota jossa hotelli Korpilampeen saavuimme hieman klo 15 jälkeen. Ja eikun majoitusta pystyyn, suihkuun, kamppeitten vaihtoon ja muutoinkin valmistautumaan illan kohokohtaan.
Kellon täyttäessä 17 lähti Oulu IRONS hevijoukko huristelemaan linja-autolla kohti Helsingin Olympiastadionia Suorsan Liikenteen hulvattoman kuljettajan Ervastin Tapsan ohjaamana ja Maidenin kokoelman pauhatessa fiilistenkohottajana. Ja noin klo 17.45 parkkeerasikin Tapsa bussin Finnair Stadiumin kupeelle ja IRONS jalkautui suunnistaen suoraan kohti Olympiastadionia. Osalla porukasta liput olivat kentälle ja osalla A2-katsomoon. Sisäänpääsy osoittautui mutkattomaksi ajankohdan takia eli mitään sen suurempaa jonottamista ei tarvinnut kenenkään suorittaa. Ja eikun hevihenkeä nostattamaan asiaan kuuluvine hankintoineen (mm. keikkapaitaa ja tietysti sitä…äää…virvokkeita). Stadionilla katsomoon menevien joukkoon liittyi vielä Raaka-Arskakin perheensä kera joten Pohjoisen Hevihirviölauma olikin sitten koossa.
Sää keikalle oli sitten mitä mainion eli lämmintä tuollaiset 20 astetta, heikko tuulenvire ja jotakuinkin pilvetön taivas. Keikan aloitti ensimmäisenä lämmittelybändinä Lauren ”Steven tytär” Harris joka paiskasi porukalle sellaista perushardrockia ihan tyylikkäästi. Toisena lämmittelybändinä esiintynyt Avenged Sevenfold sen sijaan sai porukan liikahtelemaan jo ihan kelpo tavalla. Ja kellon lyödessä 20.30 stadion räjähti täyteen huutoon Iron Maidenin aloittaessa settinsä puoliminuuttisella Churchillin puheella jota seurasi heti perään ensimmäinen kappale Aces High.
Sinällään fiilisten ja menon kuvaileminen näin kirjallisesti tuosta keikasta on jotakuinkin täysin mahdotonta. Sillä miten voisi kirjallisesti kuvata sitä kun 44 000 IRONSia laulaa täysin palkein bändin mukana iskien nyrkkiä ilmaan. Sori se ei vaan onnistu vaan se huima tunne ja kokemus on itse koettava ennen kuin sen voi käsittää. Setissä oli mukana koko joukko niitä kovimmiksi Maiden-biiseiksi rankattuja, mm. Number of The Beast, Run To The Hills, Powerslave, The Rime of The Ancient Mariner jne. Mutta erityisesti sellaiset biisit kuin Trooper ja Heaven Can Wait saivat porukan laulamaan täysillä ja aivan odotetusti biisin Fear of The Dark aikana porukan laulu jätti alleen jopa bändinkin soittamisen. Aivan uskomaton suoritus ottaen huomioon että bändin soittokamoista löytyy tehoa tuollaiset vaatimattomat 150 000 wattia! Ja olihan se komean sekä upean kuuloista ja toisaalta porukan intensiivinen osallistuminen näytti kyllä toisinaan jossain määrin jopa hämmentävän bändin. Mutta tämä varmasti oli kuitenkin se mitä bändi oli odottanutkin tältä Suomen keikalta, onhan Suomi aina ollut yksi Maidenin vankimmista kannattajamaista jo kohta kolmen vuosikymmenen ajan. Ja suosiolle näyttäisi olevan aika vankkaa jatkoa luvassa sillä yleisössä oli kokonaisia perheitä kuuntelemassa, niin isää äitiä kuin lapsiakin. Dickinson hyppi, pomppi ja juoksenteli pitkin poikin lavaa ja lavasteita kuin joku pupujussi ja samaa hurjaa liikehdintää löytyi myös kitaristi Gersiltä. Eikä se muukaan joukko, Harris, Murray ja Smith, seisoskelleet paikoillaan vaan vilistivät pitkin lavaa aivan kuin 20 vuotta sitten McBainin paukuttaessa rumpusetiään kuin halonhakkaaja ikään. Kyllä tunnettu Julius Ceasarin lausahdus "Veni, Vidi, Vici" eli "Tulin, Näin, Voitin" on paikallaan kuvaamaan tuota keikkaa. Mutta valitettavasti kaikki loppuu aikanaan eli tuossa klo 22.20 seutuvilla lähti käyntiin sitten se viimeinen biisi, se ainoa ja oikea lopetusbiisi tuolta ajanjaksolta eli Hallowed Be Thy Name. Ja keikka loppui bändin poistuttua lavalta nauhalta tulevaan Monty Pythonin kappaleeseen ”Allways Look at The Bright Side of Life”.
Kaiken kaikkiaan todella upea, jopa elämää suurempi, keikka tarjottiin fanien riemuksi ammattitaidolla mutta myös antaumuksella. Toisinaan sitä vaan miettii että mitkä asiat ovat saaneet tämän bändin nousemaan niin suosituksi ja varsinkin täällä meillä. Kyllä pääosin se on se musiikki mutta on siinä jotakin muutakin. Nimittäin kuinka moni on yleensä ottaen nähnyt bändin tai sen jäseniä esimerkiksi juorupalstoilla tai jonkin skandaalin yhteydessä? Minä en ainakaan enkä kyllä tiedä ketään joka olisi sillä nämä kaverit ovat selkeästi keskittyneet musiikin, ei skandaaliotsikoitten, tekemiseen. Ja myyvät tällaisen 44 000 vetävän stadionin loppuun parissa tunnissa ja vielä toisenkin 26 000 vetävän stadionin loppuun parissa päivässä maassa jossa yleensä ottaen on vaatimattomat 5 miljoonaa ihmistä. Aika suoritus! Ja kuten Raaka-Arskakin asian osuvasti ilmaisi, olemme sanattomia ja pari päivää myös äänettömiä!
No, sitten pikkuhiljaa porukkaa kasaan bussille ja tuossa klo 23.30 seutuvilla kaikki mukaantulossa olevat olivatkin bussissa ja suunta kohti…iltapalaa tarjoavaa paikkaa! Pikkusuolaisen puraisun jälkeen matka jatkui kohti hotellia jonne saavuimmekin puoli yhden tienoilla. Liekö sitten keikka vai kohtuullisen pitkä keikkamatka, tai molemmat yhdessä, väsyttänyt porukan mutta valtaosa porukasta vetäytyikin jotakuinkin saman tien pehkuihin, NO IHAN TOSI TÄÄ ON, EN MIE HUIJAA !!!
Lauantai-aamuna yllättäen valtaosa Oulun porukasta hiippaili nautiskelemaan hotellin aamiaista ja ihan kohtuullisella ruokahalullakin. Siinä vilahti munakokkelia, paistettuja prinssinakkeja, puuroa ja lisukkeita hyvällä ruokahalulla alas. Ja sen jälkeen pieni kävelyreissu hotellin luonnonkauniissa ympäristössä sekä istuskelua, jutustelua ja edellisillan keikan ihmettelemistä hotellin pihamaan terassilla. Paluumatkalle bussi starttasi klo 12 kaikkien ollessa hyvissä ajoin ja ennen kaikkea hyvässä kunnossa paikalla.
Paluumatkan ensimmäinen varsinainen pysähdys ja tauko pidettiin Padasjoen ABC:llä josta kupponen kahvia handuun sekä matkaevästen hankinta myymälän puolelta. Ja taas kilometrejä nielemään kohti pohjoista. Ja matkamusatarjonnasta vastasi tällä kertaa Rölli joka oli laatinut muutaman ”kokoelma-CD:n” erilaisia ja eri bändien hevibiisejä. Ja matka eteni mukavasti jutustellen ja keikkaa analysoiden Hirvaskankaalle jossa nautittiin vatsantäytettä noutopöydästä. Ja tottahan toki tässä vaiheessa otettiin se pakollinen ryhmäpotretti pihamaalla bussin kupeella joten näin saatiin ikuistettua osallistujien kera myös aika valikoima erilaisia bändi- ja keikkapaitoja.
Hirvaskankaalta matkaa jatkettiin hevin soidessa edelleen kohti pohjoista ja seuraavaa taukopaikkaa. Ja seuraava taukopaikka oli jo menomatkalta tutuksi tullut Pyhäjärven ABC jossa nautiskeltiin kahvikupponen ynnä pientä suolaista tai makeaa purtavaa. Loppuosuus Ouluun sujuikin jo melko sutjakasti joten Ouluun porukka saapui klo 21 Maidenin Hallowed Be Thy Name:n soidessa soittimesta siihen samaan paikkaa josta matkalle startattiin reilu vuorokausi aiemmin, Sellun portille. Vielä viimeiset moikkaamiset ja naureskelut ja sitten kohti sitä kotiosoitetta. Olipas mahtava reissu kaiken kaikkiaan.
Vaikka porukka oli kooltaan pieni niin aina laatu korvaa määrän. Ja toisaalta koska tämä reissu oli ammattiosastomme historiassa laatuaan ensimmäinen niin palveli se jonkinlaisena pilottimatkana vastaavien reissujen kehittämiseksi. Nimittäin tästä reissusta saatiin kokemusta seuraaville reissuille eli miten asiat kannattaa tehdä ja mitä kannattaa kehittää tai parantaa.
Loppukommenttina voi sanoa että oli mahtava olla reissussa näitten lajitoverien kanssa, pitkän linjan hevifaneja kaikki tyynni. Ja kyllä tulee varmasti lähdettyä uudelleenkin. Eli siis kiitokset kaikille osallistujille hyvästä seurasta ja hyvistä jutuista, olette aivan mahtavaa porukkaa!!!
Lisäksi aivan erityinen kiitos Oulun osaston toimikunnalle, puheenjohtaja Arto Angerialle, taloudenhoitaja Olli-Pekka Kaikkoselle, PLM Raimo Hekkalalle, TSV Lauri Santaniemelle sekä erityisesti varataloudenhoitaja Pertti Härköselle varauksettomasta tuesta ja kannustuksesta tämän reissun järjestämiseksi. Ilman teidän tukea ja kannustusta olisi tämä reissu saattanut jäädä toteutumatta.
Tähän projektiin osallistuivat:
Alkuperäinen idea
Ari ”Raaka-Arska” Itämies & Mika ”Rölli” Lampinen
Suunnittelu, budjetointi
Oulun osasto 43:n Starttijaosto: Mari Roivainen, Risto Hakala, Janne Henttunen, Petteri Termonen, Markku Eilola-Jokivirta, Ari Itämies ja Mika Lampinen
Ylin valvoja, yhteyshenkilö
Ari Itämies
Ilmoitus, ilmoittautumiset, yhteyshenkilö
Mika Lampinen
Ilmoittautumisen nettiversion luonti
Markku Eilola-Jokivirta
Majoitusvaraukset
Ari Itämies
Bussivaraus
Petteri Termonen
Ruokailuvaraukset, kahvitusvaraukset
Mika Lampinen
Matkanjohtaja
Mika Lampinen
Tukihenkilöt
Mari Roivainen, Janne Henttunen, Risto Hakala & Markku Eilola-Jokivirta
Tekninen neuvonta ja opastus
Pertti ”Jallu-vaari” Härkönen
Tuki- ja kannustus
Oulun osasto 43 ry:n toimikunta, puheenjohtaja Arto Angeria, taloudenhoitaja Olli-Pekka Kaikkonen, PLM Raimo Hekkala sekä TSV Lauri Santaniemi
Liikennöitsijä / kuljettaja
Suorsan Liikenne, Utajärvi / Tapio ”Tapsa” Ervasti
Kahvi- ja ruokailupaikat
ABC-liikenneasemat Pyhäjärvi, Hirvaskangas, Padasjoki, Renkomäki
Majoitus
Hotelli Korpilampi, Espoo
Teksti ja kuvat
Mika ”Rölli” Lampinen
Ari ”Raaka-Arska” Itämies
01.IM SBIT08 Poster.jpg
|
02.IM SBITp1 180708.jpg
|
03.IM SBITj1 180708.jpg
|
04.IM SBITj2 180708.jpg
|
05.IM SBITj3 180708.jpg
| |
06.IM SBITj4 180708.jpg
|
07.IM SBITy1 180708.jpg
|
08.IM SBIT01 180708.jpg
|
09.IM SBIT02 180708.jpg
|
10.IM SBIT07 180708.jpg
| |
11.IM SBIT09 180708.jpg
|
12.IM SBIT19 180708.jpg
|
13.IM SBIT27 180708.jpg
|
14.IM SBIT31 180708.jpg
|
15.IM SBIT34 180708.jpg
| |
16.IM SBITKP 180708.jpg
| | | | |
Takaisin
|
